Tämän päivän fiiliksistä sen verran, että kerrankin tunnen itseni nätiksi. Pidennykset (niistäkin voisin kertoilla joku päivä) sointui hyvin omiin hiuksiin yllättävän hyvin vaikka sävyeroa oli. Enkä edes näyttänyt kamalan lihavalta, mursulta eikä sinivalaalta(kuten yleensä). Sukuloiminen oli rasittavaa ja varsinkin anoppilassa vierailu oli epämukavaa. Voi olla että kuvittelen omiani, mutta ihan kuin mieheni veli olisi katsellut minua pidempään kuin yleensä... Esikoinen kiukutteli joka välissä -kuten odotinkin- ja kuopus oli ihana ja hymyilevä. Siinäpä molemmille isoäideille paras joululahja ikinä, nähdä tuoreimman lapsenlapsensa hymyilevän ensimmäistä kertaa.
Mutta, tämä tyttö lähtee nyt katsomaan elokuvaa. Sipsien kera. Nam. Yök hyi. Hmmm, en oikein tiedä miten suhtautuisin. "Hyvää, mässätään" vai "Yök, kaloreita- ja rasvaa!" -asenteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti